Historiaa
Snautseri polveutuu suo- eli turvekoirasta, joka on yksi vanhimmista Euroopassa eläneistä koiraroduista. Etelä-Saksa on rodun varsinainen synnyinseutu ja siellä sitä pidettiin miltei kansalliskoirana. Snautserille ominaista oli jo tuolloin karkea karva ja tuuhea parta kulmakarvoineen. Kansan parissa Etelä-Saksassa kutsuttiin viiksiä “Schnauz” tai “Schnauzer” ja tällä nimellä alettiin pian kutsua näitä parrakkaita koiria.
Ensi kerran snautseri kilpaili näyttelyssä v. 1879, mutta tuolloin rotu oli nimeltään karkeakarvainen pinseri. 1880 snautseri sai oman rotumääritelmänsä Saksassa ja nykyään rotua löytyy kaikista maanosista.
Kuvaus ulkomuodosta
Snautseri on karkeakarvainen, uljasryhtinen, voimakas, neliömäinen koira ja samalla hyvin elegantti ja temperamenttinen. Sillä on jalo pitkänomainen pää, tuuheat kulmakarvat ja parta, ilme on tarkkaavainen ja jopa röyhkeä. Runko on syvä ja tiivis, selkälinja aavistuksen laskeva, kulmaukset normaalit ja maatavoittavat. Snautserin väri on musta tai pippuri&suola (harmaa) ja koko 45-50 cm.
Luonne ja käyttöominaisuudet
Kaikki snautserit ovat luonnostaan epäileväisiä, mutta oikea snautseri ei koskaan pelkää tai ole arka, päinvastoin se omaa aimo annoksen rohkeutta ja uteliaisuutta. Snautserin suojeluvaisto on voimakas, sen reagointi on nopeaa ja sen leuat varmasti vahvat, jos tarve vaatii.
Se pitää lapsista ja hoitaa “baby-sitterin” tehtävät tunnollisesti. Se on yhden perheen koira, eikä piittaa vieraista. Isännälleen se on ehdottoman uskollinen. Snautseri nauttii pitkistä ulkoiluista ja toiminnasta. Se ei sovellu kenelle tahansa, vaan vaatii vertaistaan seuraa ja lenkkitoveria.
Snautserit Suomessa
Ensimmäiset snautserit tuotiin Suomeen 1930 -luvulla. Koskaan snautseri ei ole ollut kotimaassaan sen enempää kuin meillä Pohjolassakaan muotikoira, mutta aina sillä on ollut omat uskolliset ihailijansa.
Snautserin hoito
Snautseri kuuluu trimmattaviin rotuihin ja sen turkki on nypittävä kahdesti vuodessa. Lisäksi “siistiminen” noin kahden kuukauden välein edesauttaa pitämään koiran ulkonäön rotumääritelmän mukaisena. Lisäksi näyttelyyn osallistuva koira on syytä “siistiä” noin viikkoa ennen näyttelyä. Trimmauksen pystyy oppimaan itsekin, mutta ainakin aluksi on parempi kääntyä kasvattajan tai ammattitaitoisen trimmaajan puoleen. Hyvin trimmattu turkki on helppohoitoinen eikä siitä lähde karvoja.
Muut hoitotoimenpiteet supistuvat normaaliin turkinhoitoon (kampaus ja pesu tarvittaessa), hampaiden, silmien ja korvien puhdistukseen, kynsien leikkuuseen sekä tasapainoisesta ruokinnasta ja riittävästä liikunnasta huolehtimiseen.
Kerhon toimihenkilöt ja yhteystiedot:
Kerhon tilinnumero: