MEJÄ ja VAHI

MEJÄ ja VAHI

Metsästyskoirien jäljestämiskoe on alunperin tehty nimenomaan metsästyskoiraroduille. Tarkoitus on selvittää koiran kykyä seurata mahdollisesti haavoittuneen riistaeläimen jälkeä. Tätä ominaisuutta tarvittiin sekä kolari- että metsästystilanteissa. Laji saavutti niin suuren suosion, että se avattiin kaikille roduille vuonna 2007.

Mitä tarkoittaa MEJÄ ja mikä sen tarkoitus on?
MEJÄ on lyhenne metsästyskoirien jäljestämiskokeesta. Sen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Kokeessa pyritään jäljittelemään tositilannetta avoimessa ja voittajaluokassa, sekä mittaamaan koiran taito haavoittuneen hirvieläimen jäljestyksessä. Näistä taidoista on apuja myös käytännössä. Luonnostaan koira käyttää hajuaistiaan lähes kaiken uuden tutkimiseen ja havainnointiin. Mikäpä sen parempaa kuin valjastaa tuo vaistonomainen tapa hyöty- ja harrastuskäyttöön. MEJÄ on mielenkiintoinen koemuoto, jossa niin koira kuin ohjaaja pääsevät nauttimaan kaikilla aisteillaan metsän raikkaudesta ja luonnon haasteista.

Mitkä rodut voivat osallistua kokeeseen?
Kokeisiin saavat osallistua Kennelliiton rekisteröinti-, rokotus- ja tunnistusmerkintävaatimukset täyttävät koirat, joilla on näyttelypalkinto. Alimmassa luokassa saa vähintään yhdeksän kuukauden ikäinen koira osallistua ilman näyttelytulosta. Kokeissa on kaksi luokkaa, avoinluokka (AVO) ja voittajaluokka (VOI). Kaksi kertaa avoimen luokan ensimmäisen palkinnon saavuttanut koira siirtyy voittajaluokkaan, eikä tämän jälkeen enää voi osallistua avoimeen luokkaan. Koemuodosta voi myös saavuttaa jäljestämisvalion arvon (FI JVA) Suomen Kennelliiton sääntöjen mukaisesti.

Mitä kokeessa tapahtuu?
Kokeessa metsään vedetään verijälki naudan- tai hirvieläimen verellä, jota koiran tulisi itsenäisesti seurata. Jäljet tehdään edellisenä päivänä metsään ennen koetta. Ne tehdään lumettomalle maalle ja pyritään sijoittamaan riistarikkaaseen maastoon. Veretys tehdään kostutetulla sienellä, joka on laitettu noin kahden metrin mittaiseen naruun, jolla sientä vedetään perässä. Sieni poukkoilee ja kulkee epätasaisesti narussa maastossa, jolloin saadaan aikaan hyvin todenmukainen kuva oikeasta verijäljestä. Koepäivänä ennen varsinaiselle jäljelle pääsyä testataan koira paukkuarkuus yleensä haulikolla ampuen. Jokaisella koiralla on kokeessa oma jälki, joka on arvottu ennen koetta. Jälki on piilomerkitty maastoon siten, ettei koiran ohjaaja tiedä sen sijaintia. Tuomarin apuna maastossa on henkilö, joka on ollut suunnistamassa, merkitsemässä ja verettämässä jäljen. Häntä kutsutaan oppaaksi. Hänen tehtävänsä on kertoa tuomarille jäljen sijainti tarkasti. Tuomari seuraa koiran työskentelyä koko jäljestyksen ajan ja arvioi näin koiran kykyä suoriutua tehtävästään. Jäljellä koira kulkee 6m löysässä hihnassa ohjaajan seuratessa. AVO-Luokassa jäljen pituus on 900-1 000 metriä sisältäen kaksi 90 asteen kulmaa, joilla on makaus. Myös jäljen alussa sijaitsee lähtömakaus. Makauksella on lisätty verta jäljenvetosieneen ja sitä on pirskoteltu myös maahan. VOI-luokassa jälki onkin jo 1 200-1 400 metriä pitkä sisältäen viisi makuuta, joista yksi on jäljen alussa ja loput suorien osuuksien varrella. Jäljessä on kaksi 90 asteen kulmaa ja lisäksi yksi kulma, jolla on veretön katkos. Jälki päättyy kaatoon. Kaatona käytetään kuivattua, tuoretta tai tuoreena pakastettua ja koepäiväksi sulatettua hirvieläimensorkkaa. Niin MeJä-kilpailussa kuin harjoittelussa tarvitaan alueen maanomistajan lupa. Harjoitusjälkenä kannattaa käyttää lyhyempää jälkipituutta.


MEJÄ kokeen kaltainen toinen snautserille mahdollinen jäljestyslaji on Vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskoe (VAHI). VAHI -kokeen tavoitteena on selvittää koiran ja ohjaajan kyky seurata vahingoittuneen riistaeläimen jälkiä. Koe testaa koiran luotettavuutta ja jälkiuskollisuutta sekä ohjaajan kykyä lukea omaa koiraansa.

Lisätietoa MEJÄ:stä ja VAHI:sta löytyy Kennelliiton sivuilta.