Agility

Agility

Agility on vauhdikas ja liikunnallinen kilpailulaji, jossa tarvitaan hyvää yhteistyötä koiran ja ohjaajan välillä, sekä nopeutta ja taitoa. Hyvään yhteistyöhön päästäkseen, koiralle onkin hyvä opettaa perustaidot heti pennusta asti. Paikka käsky, pysähtyminen ja luoksetulo ovat tärkeitä, kun harjoitellaan tai kilpaillaan vauhdikasta lajia, hallissa tai kentällä, useiden muiden koirakoiden (koira + ohjaaja) kanssa.

Agility on koirien esteratakilpailu, jossa yhteistyössä ohjaajan kanssa, koira suorittaa tuomarin määrittämän esteradan. Esteinä voi olla hyppyesteitä, joita ovat aita, okseri, muuri, pituushyppy sekä (hajoava) rengas. Kontaktiesteitä, jotka ovat puomi, keinu ja A-este, sekä muita esteitä, jotka ovat pujottelu, pöytä, avotunneli (putki) tai umpitunneli (pussi). Radalla esteet ovat satunnaisessa järjestyksessä, kuitenkin agility sääntöjen mukaisesti aseteltuna. Ratoja on kahdenlaisia: agilityrata ja hyppyrata. Agilityrata sisältää esteitä kaikista estetyypeistä. Hyppyradalla ei ole lainkaan kontaktiesteitä, mutta se sisältää hyppyjen lisäksi muita esteitä.

Agilitykilpailuissa kilpaillaan yleensä kaksi tai kolme starttia päivässä. Radat voivat olla esimerkiksi kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata tai toisinpäin. Aloittelevat koirakot aloittavat kilpailemisen tasoluokasta 1, josta saadulla sertifikaatilla edetään tasoluokkaan 2, josta saadulla sertifikaatilla edetään tasoluokkaan 3. Sertifikaatteja saa luokanvaihtoon oikeuttavilla nollatuloksilla. Koirat jaotellaan säkäkorkeuden mukaan kolmeen eri kokoluokkaan, jotka ovat mini-, medi- tai maksiluokka. Jokaisessa kokoluokassa on omat rajat hyppykorkeuksille ja pituus –esteelle.

Snautserin kanssa kilpaillaan kaikissa tasoluokissa. Kokoluokaltaan snautseri kuuluu yleensä makseihin, mutta myös medeissä voidaan nähdä snautsereita. Snautseri on vauhdikas ja usein hyvin innokas ”agiliitäjä”, joka vetää vertansa myös muille roduille. Agilityn harrastaminen snautserin kanssa voi olla haastavaa, mutta usein myös hyvin antoisaa. Snautserit ovat aktiivisia ja energisiä koiria, jolloin agility kuormittaa sopivasti snautserin ”korvienväliä” sekä fyysistä energisyyttä. Koska snautserilla ei ole varsinaista miellyttämisen halua ihmistään kohtaan, on erityisen tärkeässä roolissa palkka. Snautseri toimii, kun se hyötyy toiminnastaan jotenkin itse. Joillakin palkkana toimivat namit, ja toisilla lelut. Onpa myös snautsereita, jotka palkkaavat itse itsensä juoksemalla esimerkiksi putken läpi. Snautseri ei ole helpoin koulutettava agilityradalla ja koulutus vaatiikin usein ohjaajaltaan pitkäjänteisyyttä, hyviä hermoja ja paljon huumoria. Snautseri tekee helposti omia ratkaisuja, mikäli ohjaajalta on rata tai ajatus hukassa. Kuitenkin, kun yhteinen sävel löytyy ohjaajan ja snautserin välillä, on snautseri mitä loistavin agilitykaveri, jonka kanssa on todella mukava harrastaa ja kilpailla, tuoden suuresti myös onnistumisen iloa.

Lisätietoa lajista löytyy Agilityliiton sivuilta.