Afrodite sankari koira

AFRO SANKARIKOIRA Tasan vuosi sitten jouluna Afrodite, sankarikoiramme pelasti meidät tulipalosta. Jouluyönä kuistilla olleet kynttilät sytyttivät tulipalon. Afrodite herätti minut yläkerran makuuhuoneesta ja vinkunallaan sai minut menemään alakertaan. Siellä oli jo kuistin ikkunalauta täydessä roihussa, jota yritin itse ensin sammuttaa. Sitten oli soitettava palokunnalle, joka onneksi on vain muutaman sadan metrin päässä, ja saapui nopeasti. Sillä välin olin rynnännyt ylös noutamaan Adeliinan, 8-vuotiaan tyttäreni ulos lumihankeen. Afrodite oli palannut yläkertaan, jossa jo oli paljon savua. Sain hänet ulos ja silloin oli jo palomiehetkin paikalla. Ihmeellinen pelastuminen, sanoivat myös palomiehet, kysymys oli vain minuuteista, ettei tuli riistäytynyt yläkertaan rappukäytävää pitkin. Samoin jotain ihmeellistä on sankarikoiramme tulemisessa meille. Hän tuli kesällä meille sijoituskotiin Helsingistä kylläkin Ruoveden kautta. Maatilalla sitä oli hevonen potkaissut päähän, ja sen jälkeen kissa repinut ruven auki, joka ei millään meinannut parantua. Useiden kuukausien jälkeen eläinlääkäri huomasi, että potkussa oli hammas vioittunut. Siitä paraneminen alkoi edistyä nopeasti.   Tyttäreni allergioiden vuoksi, Afrodite tuli meille vain kokeilumielessä. Kaikeksi onneksi hän on sopinut meidän perheen luokse hyvin. Sukutaulultaan hän on valioyksilö. Yhdet pennut hän on 7-vuotisen elämänsä aikana tehnyt. Mietimmekin olisiko vielä mahdollista tehdä yhdet pennut! Mielenkiinoista on myös miten hän osaa ottaa yleisönsä. Ei sellaista ihmistä juuri löydy, joka ei alkaisi Afron, pötköä, Almaa rapsuttamaan. Erittäin terapeuttinen vaikutus hänellä oli taideterapiakurssilla. Tyttäreni pitää häntä kainalossaan ja sanoo, että "äiti mun on silti Afroa ikävä, vaikka se on mun kainalossani". OK, tässä tätä tulisi vaikka hyry mykket, on se vaan niin ihmeellinen koira. Seuraa minua kuin hai laivaa, ja kulkee ulkona vapaana rinnallani. Tarinan ja kuvat lähetti Sirpa Salin-Sällilä Ikaalisista